Hyökkäys on paras puolustus?

Reijo Tossavaisen (ps) mukaan Venäjästä on hyvää vauhtia tulossa Pohjois-Korean kaltainen hylkiövaltio. Vaikka osa Ukrainaa onkin nyt Venäjän, se menetti läheisen ja myönteisen suhteen ukrainalaisten mielissä muun maailman tuomitsevan katseen alla. Ukrainalaiset ovat kansallismielisempiä ja länsimaalaisempia kuin koskaan.

Hylkiövaltion roolia lisää Venäjän suhtautuminen ympäröivään maailmaan. Näyttäisi siltä, että Venäjä näkee ympärillään lähes yksinomaan uhkia ja vaaroja. Venäjän kansallisen turvallisuuden strategiassa eli doktriinissa mainitaan uhkana erityisesti separatismi, ääriliikkeet, kansallismielisyys, Naton laajeneminen, "eräiden valtioiden" yksipuoliset päätökset käyttää voimaa ongelmien ratkaisemiseen (USA, esim. Irakin miehitys vuonna 2003), ohjuspuolustuksen vaikutus asevarustelukilpailun kiihtymiseen sekä kansainvälisen politiikan päätekijöiden vastakkainasettelu.

Luettelo uhkista on melko kaksinaismoralistinen, sillä Venäjä on käyttänyt separatismia Ukrainassa ja Georgiassa häikäilemättä edukseen omien etujensa ajamiseksi. Lisäksi Venäjä näkee kansallismielisyyden uhkana esimerkiksi Baltian maissa, mutta samaan aikaan kasvattaa omaa väestöään - etenkin nuorisoa - entistä kansallismielisemmäksi.

Uhka asevarustelukilvasta on todellinen, eikä Venäjä hidasta sitä alkuunkaan. Georgian sota lisäsi vauhtia Venäjän asevarustelujen uusimiseen, mutta se kompensoi perinteisten asevoimien heikkoutta ydinaseilla. Venäjä on ottanut oikeudekseen käyttää ydinaseita ensimmäisenä - jopa sellaisia valtiota kohtaan, joilla ydinaseita ei ole. Tämä on herättänyt suurta paheksuntaa. Emme voi syyttää asevarutelukilvasta pelkästään yhtä vastapuolta: Yhdysvallat muun muassa päättivät yksipuolisesti lopettaa aseita rajottavan ja torjuntaohjukset kieltävän ABM-sopimuksen.

Ydinasepelon lisäksi pelkoja naapurimaissa herättää se, että vuoden 2010 sotilasdoktriinin mukaan Venäjän presidentillä on myös oikeus päättää maan asevoimien käytöstä maan ulkopuolella, muun muassa Venäjän kansalaisten suojelemiseksi. Tätä oikeutta käytettiin perusteluna Krimin haltuunottamisessa.

Vaikka Venäjällä on pelkoja ympäröivästä maailmasta, silti Venäjän ulkopoliittinen tavoite on välttyä sulkeutumasta pois kansainvälisestä päätöksenteosta, sillä seurauksena olisi sen vaikutusvallan väheneminen. YK:n turvallisuusneuvoston pysyvänä jäsenmaana ja ydinasemaana Venäjällä on keskeinen rooli kansainvälisessä turvallisuuspolitiikassa. Etenkin muiden toimijoiden tuloa alueelle, jota se pitää omana intressi- ja etupiirinään, se on vastustanut kynsin ja hampain.

Venäjä pyrkii edistämään sellaista maailman järjestelmää, jossa yhdelläkään toimijalla ei ole ylivertaista asemaa suhteessa muihin ja jossa se itse on yhtenä keskeisenä toimijana. Etenkin Yhdysvaltojen hegemonia ja maailman yksinapaisuus on ärsyttänyt Venäjää: se vastustaa Yhdysvaltojen ylivertaista asemaa maailmanpolitiikassa ja on siksi valmis hyväksymään myös kilpailevien maiden vahvistumisen niin kauan kuin ne toimivat vastavoimana Yhdysvaltojen yksinvallalle.

Venäjä käyttää mielummin keppiä kuin porkkanaa omien tavoitteidensa ajamisessa. Poliittisena syynä voidaan katsoa Venäjän pyrkimys tulla tunnustetuksi suurvallaksi, keinolla millä hyvänsä. Vanhan sanonta sanookin, ettei mikään ole niin hyökkäyksellistä kuin venäläisten puolustus.


Lähteet:
Reijo Tossavainen: Puolustusministeriö: Muutoksen Venäjä -tutkimus
Putinin Venäjästä tuli Pohjois-Korean kaltainen hylkiövaltio (puheenvuoro.uusisuomi.fi)
www.ulkopolitiikka.fi: Venäjä näkee sotilaallisia uhkia kaikkialla